Hiiii :) Oon nyt kujalla, pihalla ja pulassa, ihan ku lintsin karusellissa kun pitäis päättää valkosen ja ruskeen hevosen väliltä.... onneks veera on auttanu tän tekemisessä ku tajusin taas mun älyllisen rajallisuuden... en yhtään tiiä mitä voisin höpistä tähän :)
mut joo oon milena ja täytän 1.4. eli aprillipäivänä 17...
asustan helsingis mun pikkuvelin ja äitin kaa...keksin aina kaikille jotku lempinimet, koska oon tosi huono muistaa ketään oikeilla nimillä... eli mun veli on anttu (andreas) se täyttää heinäkuus 13 ja se rakastaa mua, se sanoo niin aina... tai ainaki jos oon antanu sille karkkii...
sit on kans mun kaverit ja kamsut joille omistan seuraavan postauksen kokonaan... alotin syksyllä lukion ja mun elämä on siitä asti ollu ku vuoristoratavaunu, joka on ahdettu liian täyteen ja joka on kadottanu jarrumiehen kokonaan... sit ku pahimpina päivinä mennää kovaa kyytii alamäkee, nii pelkään et moni ei enää pysy mun vauhdissa mukana :(
joidenki mielestä mun vaunu oli sopivan täynnä jo ennen lukioo, mut minkäs teet ku uudet kamsut pitää mahduttaa mukaan... välillä oon miettiny et voisin hankkii uuden jarrumiehen, ettei ne töyssyt tuntuis alamäessä niin pahalta, mut toisaalta mitä nopeempaa meen alas sitä nopeempaa pääsen taas takas ylös :)
joskus käy niinki pahasti että mun vaunu suistuu raiteiltaan... sillon on hyvä et on monta ihmistä ja ystävää mukana työntämässä sitä takasin vauhtiin...
Toivoisin vaan et ne ihmiset pysyis vielä sillonki ku mun ihanasta värikkäästä vaunusta on lähteny kaikki pyörät irti ja vaikka jotkut muut olis valmiita heittämään sen romuttamolle <3 nooo sen näkee sit... ja varotan vaan et kantsii pitää hatusta kiinni, koska huipulla tuulee ja mun vaunu on matkalla sinne :)